Lapselle hyvä itsetunto
Julkaistu: 17.09.2019 00.00

Lapselle hyvä itsetunto

Hyvä itsetunto tarkoittaa myönteistä realismia omista mahdollisuuksista ja rajoitteista. Se ei tarkoita itsensä näkemistä yltiöpositiivisessa valossa tai itsensä korottamista muiden yläpuolelle. Se on myönteinen, mutta totuudenmukainen arvio itsestä. Vahva itsetunto kehittyy lapsuudessa ja nuoruudessa, myönteisten kasvukokemusten avulla. Vanhemmilta tai muilta tärkeiltä aikuisilta saatu hyväksyntä, huolenpito ja rakkaus tukevat hyvän itsetunnon kehittymistä. Myöhemminkin itsetuntoa voi vahvistaa, ja itsetunto on usein erilainen eri elämän vaiheissa.

Hyvä itsetunto tuottaa riittävän vahvan omakuvan niin, että omien haasteiden ja puutteiden havaitseminen ei romuta itseluottamusta, eikä tuota voittamatonta ahdistusta. Omat hyvät ominaisuudet näyttäytyvät viime kädessä huonoja tärkeämpinä. Haasteiden hyväksyminen tai myöntäminen ei kuitenkaan tarkoita oman huonon tai toisia haavoittavan käytöksen oikeuttamista. Se ei tarkoita selittelyä tyyliin: ”No, kun minä olen tällainen, enkä voi itselleni mitään”. Realistiseen omakuvaan ja hyvään itsearvostukseen liittyy pyrkimys kehittyä ja tehdä parhaansa.

Lähde: Suomen Mielenterveys nettiartikkeli osoitteessa https://mieli.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/hyv...

Miten me vanhemmat voisimme tukea hyvän itsetunnon muodostumista?

Lastenpsykiatri Raisa Cacciatorella on kysymyksiä sinulle, vanhempi.

Ajatteletko olevasi oikeanlainen, oikeankokoinen ja oikeanluonteinen? Uskotko, että sinulla on merkitystä? Uskotko, että olet riittävän hyvä? Oletko rakastettu, hyväksytty, arvostettu, ihailtu?

Onko sinulla hyvä olla omissa nahoissasi? Koetko kelpaavasi niin, että voit mennä juttelemaan vieraille ihmisille?

Cacciatore muistuttaa, että vanhempi voi kohentaa lapsen itsetuntoa yksinkertaisella tavalla: Olemalla itse tyytyväinen itseensä.

–Voisin antaa vanhemmille kotiläksyn: paranna itsetuntoasi. Tee mitä tahansa, mikä parantaa hyvinvointiasi, tunteidesi hallintaa ja itsesi hyväksymistä. Vanhempien esimerkin vaikutus lapsen itsetuntoon on valtava, sanoo Väestöliiton asiantuntijalääkäri, nuorisolääkäri ja kirjailija Cacciatore.

Mitä aikuiset itse ajattelevat kehostaan ja miten he kohtelevat sitä – nähty malli vaikuttaa voimakkaasti lapseen.

–Emme saa kiduttaa, kiusata ja mollata itseämme tai kumppaniamme. Jos mollaamme, ei paljon auta, että yritämme muilla tavoilla kohottaa lapsen itsetuntoa. Vanhempi on lapselleen peili. Onko se peili hyväksyvä?

Tässä vanhemmalle minuutin treeni

Vanhempi voi olla huolissaan siitä, onko siirtänyt huonoa itsetuntoaan lapsilleen. Itsetunto on kuitenkin muuttuva asia eikä koskaan ole liian myöhäistä tehdä itsetunnolleen jotakin.

–Ajatukset siitä, olenko riittävä tai olenko arvostettava ovat vain uskomuksia, ja uskomuksiin on helppo vaikuttaa, Cacciatore sanoo.

–Mitä, jos harjoittelisit minuutin verran itsesi hyväksymistä juuri sellaisenaan. Että kaikki on juuri nyt hyvin. Kun ihminen arvostaa itseään, siinä tuppaa käymään niin, että muutkin alkavat arvostaa häntä.

Mieti, mistä syntyy tyytymättömyytesi omaan ikääsi, kehoosi tai luonteeseesi.

Aikuisetkin tarvitsevat lempeyttä, armollisuutta ja hyväksyntää. Se antaa voimaa muuttua.

–Puolet 50-vuotiaista käy terapiassa sen takia, ettei äiti tai isä koskaan sanonut heille, että olet hyvä tai riittävä, Cacciatore kuvaa lapsuudenperheen vaikutusta ihmisen itsetuntoon.

Hyvä itsetunto ennustaa näitä asioita

Korkea itsetunto on tärkeä mielenterveyden osa. Hyvä itsetunto ennustaa sekä hyvää fyysistä että psyykkistä terveyttä. Hyvä itsetunto tietää yleensä hyvää stressinsietokykyä, kysyä sietää vastoinkäymisiä, hyviä sosiaalisia verkostoja, työssä onnistumista ja tyytyväisyyttä elämään.

Hyvä itsetunto on myönteistä suhtautumista itseen sekä uskoa siihen, että kykenee selviytymään siinä, missä muutkin.

Vanhempien kannattaa vaalia ajatusta, että lapsi on riittävän hyvä.

–Itsetuntotyötä kannattaa tehdä aina. Ei koskaan tiedä, mikä tsemppaus tai luottamus auttaa.

Kun lapsella on tunne, että olen hyvä ja minua kannattaa suojella, se suojaa syrjäytymiseltä.

–Kun joku sitten kysyy, otatko tätä röökiä, pilleriä tai ainetta, lapsi tai nuori punnitsee: toisessa vaakakupissa on se, että saisi rispektiä ja hyväksyntää kaveriporukassa. Toisessa vaakakupissa on terveyden menettäminen. Jos lapsi ajattelee olevansa suojaamisen arvoinen, hän sanoo: ei kiitti, en mä ota, Cacciatore sanoo.

Lapsen aivot uusiksi kahdessa viikossa

Raisa Cacciatoren mukaan lapsen itsetuntoa voi kohottaa myös kiukkuinen, ärtynyt vanhempi, joka ei aina jaksa rakastaa. Riittää, että lapsi tulee säännöllisesti nähdyksi ja kuulluksi.

–Lapsen aivot uusiutuvat kahden viikon välein. Koko ajan tulee uusia ajatuksia ja pelkoja. Siksi kannattaa kysyä usein, mitä mietit juuri nyt, mistä haaveilet ja mitä pelkäät.

Lapsella on äänioikeus, vaikkei aina päätösvaltaa. Kysellä kannattaa, vaikka vastaus tulisi vasta viikon päästä tai ei silloinkaan.

Kun puhutaan, kännykät, telkkarit ja läppärit ja pelit pannaan kiinni. Lapsen itsetuntoa edistää välittävä, innostuva aikuinen.

–Sanotaan, että yksi turvallinen aikuinen riittää. Kyllä kuulostaa surkealta. Jokaisella lapsella pitäisi olla ainakin kymmenen aikuista, jotka olisivat aidosti kiinnostuneita hänestä.

–Mitä vähemmän vanhemmat ovat lastensa kanssa, sitä vähemmän he vaikuttavat. Vanhemmat kilpailevat lasten elämässä ajankäytöstä hyvin massiivisten asioiden, kuten somen, kanssa, Cacciatore vertaa.

Oman kehon tunteminen ja arvostaminen auttavat suojelemaan itseään. Opeta lapselle turvallisuustaitoja eli opeta esimerkiksi sanomaan ei. Kenenkään ei tarvitse toimia vastoin omaa tunnettaan esimerkiksi miellyttääkseen muita.

Älä pidä yllä ajatusta, että kehossa olisi pahoja, rumia tai tuhmia paikkoja. Tällainen ajattelu rikkoo lapsen minäkuvaa.

Mitä tehdä, kun itsetunto romahtaa

Itsetunto on kaikkein heikoimmillaan 12–14-vuotiaana.

Lapsi tarvitsee tukea erityisesti silloin, kun hän kokee musertavan pettymyksen tai tuntee lopullisuuden tunteita eli ajattelee, että tilanne ei voi enää muuttua tästä paremmaksi.

–Kun lapsen itsetunto romahtaa, hän tarvitsee tyynen, rauhallisen aikuisen, joka sanoo, että tunne on pelkkä tunne, se menee ohi ja olen varma, että sulle käy vielä hyvin.

Itsetunto paranee yhdeksänneltä luokalta 50–60-vuotiaaksi asti, mutta niillä, joilla itsetunto on ollut yhdeksännellä luokalla heikko, itsetunto jää muita heikommaksi vanhanakin.

–Mitä tehdään 15-vuotiaaksi asti, on ratkaisevaa, Cacciatore ynnää.

Tampereella tehdyssä seurantatutkimuksessa tutkittiin nuorten itsetunnon kehitystä. Yhdeksännellä luokalla tytöistä 18 prosentilla oli huono itsetunto ja kymmenen vuoden kuluttua itsetunto oli huono 20 prosentilla.

Pojilla luvut olivat 7 ja 5 prosenttia.

Itsetuntoon vaikuttavat myös aikuisten mallin lisäksi myös esimerkiksi hormonit, virkeystila ja ravitsemustila.

Vanhemmilla on iso haaste

Nykyvanhemmat – ja isovanhemmat – ovat suuren haasteen edessä, koska vanhemmuus on muuttunut valtavasti, sanoo Raisa Cacciatore.

–Ainakaan minä en voisi siirtää lapsille yhtään kasvatusmallia.

Cacciatore sanoo, että meillä Suomessa on ollut erittäin väkivaltainen kasvatustyyli. Näitä perinteitä ei kannata jatkaa, vaan hakea apua, jos ei pysty hillitsemään itseään.

Älä kurita lasta fyysisesti äläkä henkisesti. Väkivalta saa lapsen tuntemaan, että hänen kehonsa on vain sen arvoinen: sitä saakin kohdella kaltoin.

–Lapsia tulee ohjata kunnioittamaan ja suojaamaan omaa ja toisten kehoa.

Älä käytä myöskään henkistä väkivaltaa, kuten mitätöintiä, nolaamista ja tai hylkäämisellä uhkaamista. Yritä kohottaa itsetuntoa positiivisen kautta, esimerkiksi sanomalla teinille:

–Jos sä ojentautuisit aivan suoraksi, kaikki näkisivät, miten kaunis tai komea olet. Tai jos leikkaisit vähän otsatukkaa ja vähentäisit vähän mustaa väriä silmistäsi, kaikki näkisivät, miten kauniit silmät sinulla on.

Läheisyys kasvattaa itsetuntoa

Läheisyys, turva ja lohtu kehittävät lapsen itsetuntoa.

–Mitä enemmän suittu, halittu ja painittu, sitä parempi stressinsietokyky, kehoitsetunto ja sosiaalinen älykkyys lapselle kehittyy, Raisa Cacciatore listaa.

–Kannattaa koskettaa, myös poikia. Se voi tuntua hassulta, ellei siihen ole totuttu. Viidennen kerran jälkeen koskettaminen ei tunnu enää oudolta.

Lapselle tekee hyvää, että häntä hoivaavat sekä miehet että naiset.

–Jos lapsi pääsee armeijaikään asti ilman, että kasvattajana on mies, se antaa viitteen siitä, että pienten lasten avuttomuus tai keskeneräisyys ei kuulu aikuisten miesten maailmaan.

Mikä on perheen tunneilmapiiri?

Lapsen elämän tunneilmapiiri, jonka vanhemmat useimmiten pääosin luovat, vaikuttaa itsetuntoon merkittävästi. Ilmapiiriä kotona voivat heikentää esimerkiksi puutteellinen elämänhallinta, talousvaikeudet, kriisit ja sairaudet.

–Nämä kaikki vaikuttavat lapsen hyvinvointiin. Lapset vaistoavat kriisit ja alkavat sopeutua: peitellä omia haasteitaan. Kaikki kriisit olisi hyvä selvittää ja puhua niistä lapsen tasolla. Muuten lapsi ottaa kantaakseen kaiken, mitä perheessä tapahtuu, nimimerkillä kokemusta on, Cacciatore sanoo.

Itsetunto olkoon kansallinen suojelukohde, hän jatkaa.

Kotoa saadut mallit vaikuttavat myös siihen, kokeeko lapsi, että on hyvä juttu olla poika/tyttö, josta kasvaa mies/nainen.

Millaisia mielikuvia perheessäsi viljellään naisesta ja miehestä? Arvostavatko sukupuolet toisiaan? Miten sukupuolet puhuvat toisilleen? Mitä kotonasi mielletään, mitä mies ja nainen saavat tehdä?

Murrosiässä itsetunto voi olla koetuksella

Itsetuntoon vaikuttavat myös muut lapsen kohtaamat aikuiset ja lapset sekä media ja sosiaalinen media.

Sosiaalisessa mediassa haetaan Cacciatoren mukaan koko ajan oman itsetunnon vahvistusta. Hän näyttää "arviointikyselyä", joita nuoret kierrättävät somessa toisillaan: "pleijeri"/"hyvä perse"/"ruma" ja niin edelleen.

–Tuntuu, että oma julkisuuskuva täytyy muokata jo pienenä. Etenkin yläasteelle mennessä on taisteltava se paikka auringosta.

Murrosiässä viidesosalla tai neljäsosalla nuorista voidaan diagnosoida jokin mielenterveyden häiriö.

Itsetunto voi olla murrosiässä koetuksella: tulevat erektiot ja valkovuodot – ja lapsella on kokemusta vasta lapsena olemisesta.

–Murrosiässä kaverit kiusaavat helposti toisiaan. He ymmärtävät, että kaikki muutkin ovat hämmentyneitä, sanoo Raisa Cacciatore.

Murrosiässä voi tulla myös ulkonäköpaineita. Monet tytöt ihannoivat laihuutta ja pojat lihaksia. Silloin pitää varoa luomasta lisää ulkonäköpaineita. Ei pidä sanoa esimerkiksi "Taas se on lihonut ja ei kai sillä voi jo olla kengännumero 39 ja noin rasvainen iho!"

Lähde: Aamulehden nettiartikkeli osoitteessa https://www.aamulehti.fi/a/200551337

Seuran uusimmat